Miia - tallin omistaja

Miia Lönnberg

Olen 37-vuotias kirkkonummelainen röntgenhoitaja. Minulla on pitkä kokemus hevosalalta, olen kouluttautunut työn ohella, keskittyen koiriin ja hevosiin. Vahvuuteni opettajan/kouluttajan työssä on mm. ystävällisyys, avoimuus, kokenut, intohimo hevosalaan, pitkä ja laaja-alainen kokemus ratsastuksenopettajan työstä ja hevosten hoidosta, kärsivällisyys, sinnikkyys, asiakaspalvelutaidot. Olen luotettava, sitoutunut, ratkaisukeskeisyys, kohtelen kaikkia tasavertaisesti, olen empaattinen, iloinen ja minulla on huumorintajua sekä rakkaus lajiin.

Koulutus koirapuolelta

Uudenmaan kennelliiton hyväksymä koirien koulutusohjaaja
Ongelmakoirakouluttaja - Suomen eläinkoulutuskeskus

Koulutus askellajiratsastuksen osalta

Sihyn Urheilutuomarikoulutus

  • Kilpailutoimen perusteet - Tuomarisihteerikurssi
  • Askellajit ja tahti -kurssi
  • Askellajiratsastuksen perusteet -kurssi
  • Tuomarikoulutus osa 1
  • Tuomarikoulutus osa 2
  • - jäljellä Tuomarikoulutuksen käytännön osa

Gaedingakeppnituomarikoulutus, koetta en ole suorittanut.

Sihyn Ohjaajakoulutus-yrittäjän oppisopimuskoulutus Ypäjän hevosopistolla.

  • Islanninhevosen peruskurssi
  • Ruokintaluento
  • Ohjaaja I -kurssi
  • Ohjaaja II -kurssi
  • Ohjaaja III -kurssi
  • Jalostuksen peruskurssi
  • Tuomarisihteerikurssi, kilpailutoiminnan perusteet
  • Paikalliskerhotuomarikoulutus

Sihyn Jalostuskoulutus

  • Jalostuksen peruskurssi
  • Näyttelykurssi
  • Tuomarikurssi 1
  • Tuomarikurssi 2

"Olen aloittanut hevosharrastuksen -85 eli muutettuamme Kirkkonummelle isovanhempieni tilalle. Olin 6v., kun sain ensimmäisen risteytysponini Pronton. Isoäitini mahdollisti hevosharrastukseni, ja kotitilallamme oli hevosia siitä saakka. Hevosista ei tiedetty juuri mitään, ja ensimmäiset ponini olivat oreja. Pari vuotta myöhemmin ihastuin silmin nähden naapurin ravitallilla olevaan päistärikköshettikseen, tuo pikkuruinen poniori oli kuin Polle, ja opetti minulle hevosen käsittelyä, kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja.

Ensimmäiset heppavuodet opettelin ponieni ja naapuritallin ravihevosten kanssa. Pääsin harjoittelemaan ravihevosten hoitoa, harjauksia, pintelien laittoa, pesuja, yms. Vihdoin pääsin myös ajamaan hevosia. Olin varmasti aika näky, kun ponin kanssa kiidin kärryjen kanssa pitkin peltoja, välillä yhdellä pyörällä. Ollessani 11v. oli aika jättää ponit ja sain 6v. puolalaisen puoliveritamman. Fakda oli nopea, hyvä hyppäämään ja jonkin verran omapäinen.. Motivaationi alkoi horjumaan yläasteella, ja luovuin hepasta. Muutaman vuoden kuluttua kuitenkin veri veti takaisin ja aloitin Espoon ratsastuskoulussa. Seuraavaksi löysin itseni Stenbackan tallilta, Kainulaisilta. Oli mukava päästä alan ammattilaisten pariin, sain mahdollisuuden ratsastaa Jennin kilpahevosia ja tutustua estekilpailuihin. Lilolta opin hevosista paljon.

Vuonna 1999 jatkoin Veklahteen pienelle yksityistallille, jossa aloitimme pitämään yksityistunteja, kesäleirejä yms. Tallilla oli nuori issikka, joka minulle annettiin projektiksi. Jotenkin siitä tuli ratsu. Heppa myytiin, kun se oli valmis, ja jatkoin muiden tallin hevosten kanssa. Hollantilainen puoliveritamma Daisy ja erityisesti arabitamma Zenia olivat lemppareitani. Rakastin maastossa viilettämässä tukka tötteröllä.


Miia & Zenia

Pari vuotta myöhemmin innostuin koirienkouluttamisesta, kävin KKK:n kautta koulutusohjaajakoulutuksen ja aloitin kouluttamaan. Alkeistoko- ja perustottisryhmiä vedin vuosia, vedin ryhmiä myös Vekoralla. Intohimoni opiskella lisää kasvoi ja opiskelin Suomen Eläinkoulutuskeskuksessa ongelmakoirakouluttajaksi. Halusin yhdistää jotenkin koirien kouluttamisen ja ratsastuksenopettamisen/tallinpidon, ja jäin pohtimaan ja hauduttelemaan asiaa.

Sitten tulivat issikat.

Eräällä koirakurssillani juttelin koirista asiakkaani kanssa ja siinä samalla tuli puhe hevosista ja hän ehdottikin että tulisin tutustumaan islanninhevosiin ja opettamaan hänen tallilleen ratsastusta. Miksei. Ensimmäisellä maastolla menin tallin pienimmällä tammalla, tuntui että pikkupolle hukkuu alleni, mutta kieltämättä hienosti se vain karautti töpöjaloillaan muitten perässä. Siitä se alkoi. Vedin maastoja, pidin tunteja, kesäleirejä ja kävin ahkerasti yksityistunneilla ja valmennuksissa sekä kaikilla mahdollisilla koulutuksilla. Islanninhevosyhdistyksen tarjoamat kurssit ja koulutukset kävin välillä kolmeenkin kertaan. Jäin sitten sille tielle.

Vuonna 2007 ostin oman issikkaruunani Glymurin, kisasimme aluekilpailuissa muutaman vuoden. "Kun ostaa yhden, tulee toinen.." Ostin toisen issikkani valmentajalta, Suomessa syntyneen Geysir -orin, jonka ruunautin "kotimatkalla". Hevoset muuttivat vanhempieni kotitilalle ja hoidin hevoset Lapinkylästä käsin. Kiersin vuosia eri talleilla, isommilla ja pienillä opettamassa ryhmiä sekä yksityisiä ratsukoita. Sisäinen paloni vain kasvoi, perustin omiin nimiin toiminimen ja aloitin Salpauksessa yrittäjän oppisopimuksella harrasteohjaajan opinnot, mutta tullessani raskaaksi kuopuksesta jouduin keskeyttämään opinnot 2009/2010 vaihteessa. Opettamisen lisäksi tein myös tallituurauksia ja sitä kautta työskentelin "isojen hevosten" parissa. Siuntion kartanossa toimin säännöllisesti v.2012, sitten Ankin tallilla, Jockey Oy:ssa.. On tärkeää saada kokemusta ja eri näkökulmia tallin ja hevosten hoidosta, myös silmä harjaantuu. Asiat voidaan tehdä monella eri tavoin, mikä toimii ja mikä ei. Tekemällä oppii, ja erehdyksien kautta onnistutaan.

Etsimme pitkään sopivaa paikkaa, jotta voisin hoitaa hevoset kotoa käsin ja voisin keskittää opetusta kotitilalle. Lopulta paikka löytyi Evitskogista syksyllä 2011. Edelleen käyn muutamilla lähialueen vakkaritalleilla opettamassa, mutta kiertolaisen elämä on pääosin päättynyt. Näin syntyi vuosien saatossa Islanninhevostalli Glymur. Hevosmäärä tilalla on kasvanut hiljalleen, on sekä omia ja muiden.

"Ja kun on kaksi, tulee kolmas.." Ostin helmikuussa 2013 lupaavan 5v. tamman Maistjarna fra Bjarnafaetin. Jalostus alkoi kiinnostamaan sen verran, että itselle voisi jonakin päivänä oman varsan tehdä. Tämä päätös tuli sitten toisen ostamani tamman kohdalla seuraavana vuonna, kun Maistjarnan siskopuoli Funa fra Sannikko saapui. Jotain minussa heräsi nähdessäni, kun tammat kohtasivat toisensa vuoden poissaolon jälkeen. Funa ja Maistjarna ovat samalta kasvattajalta ja tammat ovat saaneet kasvaa maitovarsoista asti yhdessä. Keväällä 2014 olin taas mukana lomituksien myötä astutuksissa ja siinä tuli orin omistajan kanssa puheeksi miksen astuttaisi toista tammaani. Päätin sitten astuttaa molemmat tammat, ja Funa tulikin sitten heti luomuastutuksen myötä tiineeksi, keinosiemennys ei tuottanut kummallakaan tuloksia. Kesä oli täynnä kiimatarkkailua, kiimankatkaisuja, siemennystä ja astutuksia ja kuljetuksia. Molemmat onnellisesti tiineenä ja masuja kasvattamassa.

Lokakuussa päädyimme ystäväni Ninnin kanssa tekemään yhteystyötä, ja Ninni alkoi ottamaan tallillamme vastaan treenihevosia. Osittain tämän johdosta ostin tammikuussa 2015 Annika Kyrklundilta Astrida-tamman, joka oli hyväsukuinen jalostustamma, mutta kouluttamaton. Ninni aloitti sen kanssa peruskoulutuksen jota kesti n. 2kk . Astrida osoittautui fiksuksi ja itsevarmaksi hevoseksi. Töltti vilahti neljännellä viikolla. Kesällä Assi kävi Annikan luona 1kk treenissä ja palasi kotiiin minun jatkettavaksi. Koulutus saatiin hyvälle mallille joten elokuussa Astrida vietiin astutettavaksi, oriksi valittiin upea Thrymur från Järsta. Joulukuussa Astridan tölttitreeni aloitettiin ja tammikuussa tamma sai jäädä mammalomalle sulattelemaan oppeja.

Ruuniakin on matkan varrella karttunut, Ville ja Glaumur. Välillä tammojen ja varsojen pyörteissä on ihana nauttia ruunien tasaisesta elosta. Aika on mennyt viimeiset pari vuotta kotioloissa, ja moni asia on jäänyt kesken tallinpyörityksen, tuntien ja lastenhoidon tasapainottelun takia. Haaveenani olisi hyödyntää terveydenhuoltoalan koulutukseni ja opiskella vielä ratsastusterapeutiksi. Koira-asiakkaita olen ottanut vastaan sekä kotona että kotikäynneillä. Ehkä koiraryhmillekin on jossakin vaiheessa taas enemmän aikaa. Nyt kuitenkin hypokoulutus nielaisee ison ajan ajasta.

Tilallamme syntyneet aikaisemmat varsat ovat kantaneet edellisen omistajan, Kati Aholan tilan nimeä Eilífðskógi, mm. Heiður frá Eilífðskógi ja Óskar frá Eilífðskógi ovat syntyneet tilalla. Katin kotisivut: http://www.katia.fi/eilifdskogi/index.html.

Omat kasvattimme

  • Ægir fra Glymi s. 26.6.15
  • Mæsa fra Glymi s. 19.7.15
  • Isadora fra Glymi s. 30.6.16

Kiitos yhteistyöstä kuluneiden vuosien varrella
Stenbacka stall, Sandbackan talli, Ankin talli, Evitskogin ratsastuskoulu, ja ne lukuisat pienemmät tallit, unohtamatta hevosia.

Kirjoitus

Pieni pala historiaa synttärilahjaksesi:
Olipa kerran pieni 6-vuotias tyttö, joka sai itsepäisen vaikkakin kiltin ponin. Naapurin ravimiehellä oli kaupassa sormensa mukana ja kauppaan sisältyi, että ravitallilta kävi 17-vuotias tyttö kerran viikossa opettamassa tuolle ponitytölle ratsastusta. Opetus oli tietä pitkin tallustelua taluttaen ja siinä lomassa puhelias pieni ponityttö kertoi viikon tapahtumia. Toisinaan poni heittäytyi niin hankalaksi, että se tuli kurinpalautuskuurille ravitallille ja se palautettiin taas mallikelpoisena takaisin. Lopulta ponin koettiin olevan liian haastava ja se myytiin. Tilalle hankittiin shettisori.
Tarinan päähenkilöt olivat Miia, Ansku, Prontto ja Manu. Naapurin ravitallia piti siihen aikaan Lindroosin Uffe ja mulla oli siellä oma hevonen, pieni lämppäri ori Snady Speed. Kun Manu, Tähkäpään Silver Marquis, tuli teille, ei mennyt enää pitkää aikaa, kun Uffen poika Peter laittoi oman ravitallin pystyyn ja mä lähdin sinne töihin useaksi vuodeksi.
Jossain vaiheessa, kun luin sun kotisivuja viime talvena, tajusin kuka olet. Mulla oli paljon kuviakin molemmista poneistasi, mutta jossain elämänvaihetta mulla oli saksanpaimenkoira, joka söi lähes kaikki mun valokuva-albumit. Myös tämä albumi meni ja muutkin ravitalliaikojen albumit yhtä lukuunottamatta.
Iloista syntymäpäivää Miia.

Ansku

4.7.2013